suomeksiin EnglishПо-русски

Nähtävyydet

 

Kuovinkallion näköalapaikka

Kuovinkallion laavulta lähtee polku nousemaan Kuovinkalliolle. Kalliolta avautuu hieno koskimaisema Päijänteenkoskelle ja Keskikoskelle. Keskikosken rannoilla voi havaita suuria kivikasoja, jotka ovat peräisin viime vuosisadan alun koskiperkauksista.

   

 

Valkmusan kansallispuisto

Valkmusan kansallispuistossa voi ihailla laajoja suomaisemia. Kesäisin kansallispuistossa voi retkeillä helposti lyhyellä pitkospolulla, mutta talvisin hiihtämällä pääsee liikkumaan koko puiston alueella.

   

Valkmusan kansallispuistoon sisältyvät eteläisen Rannikko-Suomen suurimmat ja monipuolisimmat suoalueet. Kansallispuiston avaraan maisemaan tuo kiinnostavan lisän mahtava Kymijoki, jonka läntinen suuhaara virtaa alueen pohjoisreunalla. Metsiä kansallispuistoon kuuluu hyvin vähän, vain alle 2 km2. Valkmusan suon laidalla olevat korkeat kalliot, luontotorni sekä Simonsaaren lintutorni tarjoavat hyvät mahdollisuudet nauttia maisemasta ja tarkkailla lintuja.

   

   

Valkmusan kansallispuiston alueelta on tunnistettu yli 30 erilaista suotyyppiä, mikä tekee alueen suoluonnon poikkeuksellisen edustavaksi Etelä-Suomen oloissa. Suot ovat luontonsa puolesta myös kansainvälisesti arvokkaita. Soiden reunaosat ovat säilyneet valtaosin luonnontilaisina. Kansallispuistoon kuuluvia soita ovat Munasuo, Valkmusa, Kananiemensuo ja Mustanjärvensuo.

Munasuo on maamme suurin ja parhaiten kehittynyt Rannikko-Suomen kermikeidas. Keidassuot ovat paksuturpeisia ja karuja soita, joiden keskiosa on selvästi suon reunoja korkeammalla. Munasuon laidoilla on vetisiä laidenevoja, rämeitä ja korpia.

Erämaisen luonteensa säilyttänyt Kananiemensuo koostuu monista erilaisista suotyypeistä, jotka muodostavat edustavan kokonaisuuden. Kokonaisuudesta voi erottaa muun muassa kaksi keidasta ja yhden aapasuon. Suon keskiosia hallitsevat rimpiset kalvakkanevat.

Valkmusan kansallispuiston merkitty reitti on puiston pysäköintialueelta alkava 2,5 km:n pituinen, pitkostettu rengasreitti. Polun varrella on luontotorni, josta aukeaa näköala laajalle suoalueelle.

 

Strömforsin ruukkialue

Vapaaherra Johan Creutz perusti Petjärven kylään kankivasarapajan vuonna 1695. Viereinen koski ja läheiset metsät tarjosivat pajalle hyvät toimintaedellytykset. Ruukki sai nimen Strömfors vuonna 1744, jolloin Anders Nohrström ja Jakob Forsell ostivat pajan ja perustivat manufaktuuripajan, sahan ja myllyn. Vuonna 1781 pajan omistajaksi tuli Jakob Forsellesin poika, vuorineuvos Henrik Johan af Forselles. Hänen leskensä Virginia af Forselles peri ruukkitilan 31-vuotiaana. Ruukin nykyinen ilme on peräisin hänen ajaltaan.

Ruukki säilyi af Forsellesin suvun hallussa vuoteen 1876 asti, eli yhteensä 132 vuotta. Vuonna 1886 kauppaneuvos Antti Ahlström osti ruukin ja keskittyi erityisesti sahatoimintaan. Vuonna 1947 A. Ahlström Oy perusti ruukkiin muovi- ja sähkötarvikkeita valmistavan tehtaan. Rautaruukkipajat lopettivat toimintansa yli 250 vuoden toiminnan jälkeen vuonna 1950 ja sahatoiminta lakkasi kolme vuotta myöhemmin. Vuonna 1969 ruukkialueelle vahvistettiin Suomen ensimmäinen haja-asutusalueen taajaman suojelukaava. Alue rakennuksineen on Museoviraston suojeluksessa.

Ruukin alueella sijaitsee myös vuonna 1770 valmistunut ja 1898 nykyisen ulkoasunsa saanut Ruotsinpyhtään kirkko. Kirkon alttaritauluna komeilee Helene Schjerfbeckin vuonna 1898 maalaama "Ylösnousemus". Teos jäi myös Schjerfbeckin ensimmäiseksi ja viimeiseksi alttarimaalaukseksi.

   

    

 

Savukosken silta

Savukosken silta rakennettiin 1926-1928, kun Kymijoen ylittävä tie linjattiin uudelleen. Sillan urakoi tanskalainen Christiani & Nielsen yhtiö. Silta rakennettiin köysiradan avulla ja valmistuessaan se oli teknisesti kansainvälisestikin ainutlaatuinen. Silta jäi pois käytöstä, kun seuraava uusi maantie ja silta valmistuivat Ahvenkosken voimalan alapuolelle 1967. Savukosken silta korjattiin museosillaksi 1980-luvulla.